Tulin tänne vielä kerran, pudottamaan kohmeisen koivuhalkoni kotimaisen sarjisblogiskenen hiipuville hiilloksille. Ajatuksenani oli postata muutamia tänne postaamatta jääneitä kuulumisia viime vuosilta, ja kenties pari vanhaa suosikkia Vuodatuksen ajoilta. Mutta totta puhuen, menetin järkeni saman tien, ja muistin miksi tämän palvelun käyttö minulta jäi jo vuosia sitten. Tänne kuvien lataaminen (mobiililaitteilta varsinkin) on aivan hurjan tuskaisaa, kun joka kerta on kuvan koko pielessä tai muuten vaan kuun asento väärin. 🙃
Yhden tarinan päätin kuitenkin kursia kasaan tänne sopivaksi.
Ajattelen, että on vähintäänkin oikein, että viimeinen entryni tänne kertoo Keijjosta.
Tämä tarina on heinäkuulta 2023, jolloin ystäväni Heidi päätti piristää minua ajamalla meidät Limingan Taidekoululle morottamaan Keijjoa.
Sarjis on tällä kertaa kirjoitettu lontooksi. Please enjoy.
Kiitos Keijjo, kiitos Sarjisblogit ja kiitos kaikki maassamme omaelämänkerrallista sarjakuvaa tuottavat – ja aikain saatossa tuottaneet – tyypit.
Pidän meistä.
Rakkauvella,
Jammu.
A nettle and a bird
♥︎
